Opas­koi­rien ja­los­tus

Ihminen on jalostanut koiria systemaattisesti noin sadan vuoden ajan. Saksanpaimenkoira, labradorinnoutaja ja muut opaskoirina käytettävät koirarodut muotoutuivat nykyisiin olemuksiinsa 1800-luvun lopulla.

Opaskoirien jalostuksessa avaintekijöitä ovat koiran luonne ja terveys, sen sijaan ulkomuodolla ei ole niin suurta merkitystä - kunhan koira on terverakenteinen ja opaskoiraksi sopivan kokoinen. Jalostukseen ei käytetä sairaita yksilöitä eikä koiria, joiden vanhemmilla tai sisaruksilla on jokin haitallinen perinnöllinen sairaus. Haitallisia sairauksia ovat mm. perinnölliset silmä- ja luustosairaudet sekä epilepsia.
Vaalea koiranpentu sylissä

Siitosnarttua valittaessa kiinnitetään huomiota nartun sukutauluun ja sisaruksiin. Mitä enemmän sukutaulun koirista on polveutunut työkoirista ja mitä tasaisempi nartun sisarusparvi on, sitä suuremmat mahdollisuudet on tuottaa opaskoiraksi soveltuvia koiria. Siitosnartun tulee olla luonteeltaan tasapainoinen ja keskittymiskykyinen eikä sillä saa olla paikka-arkuuksia. Siitosuroksen valinnassa perusteet ovat samat kuin narttuakin valittaessa. Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota mahdolliseen uroksen jälkeläisnäyttöön.

Opaskoirakoulu käyttää valitsemaansa narttua siitokseen korkeintaan kolme neljä kertaa. Uroksia käytetään maltillisesti. Mikäli jälkeläiset todetaan koulutuskelpoisiksi, uroksen siitoskäyttöä jatketaan. Siitoskoirat valitaan aina parhaista yksilöistä. Siitoskoira voidaan katsoa jalostusarvoltaan hyväksi, kun sen jälkeläisistä vähintään puolet hyväksytään koulutukseen tai siitoskäyttöön. Vanhanaikainen, rauhallisesti metsästyksessä työskentelevä labradorinnoutajatyyppi sopii erinomaisesti opaskoiraksi.

Ihmisen suunnittelema koirien jalostustyö ei aina onnistu. Jalostuksen myötä monien koirarotujen geneettinen monimuotoisuus on vähentynyt. Koirilla on paljon luuston ja tukielimistön vaivoja sekä iho-ongelmia. Entistä enemmän on arkoja ja jopa aggressiivisia koiria. Arkaa koiraa ei missään tapauksessa pidä käyttää siitokseen, sillä arkuus periytyy hyvin voimakkaasti.
 
Yhteistyö kotimaisten kasvattajien ja eri virkakoiratahojen kanssa on hyvin tärkeä osa-alue Opaskoirakoulun jalostustyössä. Kansainvälisesti tärkeää yhteistyötä tehdään myös muiden opaskoirakoulujen kanssa. Ponnistelemme jatkuvasti terveiden, toimintakykyisten ja pitkäikäisten opaskoirien jalostamiseksi ja teemme tutkimusyhteistyötä mm. Kennelliiton, Eläinlääkäriasema Mevetin, Mäntsälän Eläinlääkäriaseman ja Helsingin yliopiston hevos- ja pieneläinlääketieteen laitoksen kanssa.