Maaseutukoulutus

• OPASKOIRIEN PERUSKOULUTUS
• koulutus
• kaupunkikoulutus
• maaseutukoulutus
• hallittavuuskoulutus
• YHTEISTYÖKOULUTUS
• esikurssi
• yhteistyokurssit
• koulutuskotona
• taydennyskoulutus

Kun opaskoirankoulutus Suomessa aloitettiin, opastivat koirat joko maantien vasenta syrjää tai selviä jalkakäytäviä pitkin. Nyt opaskoirat opastavat maaseudulla yhä enemmän kevyenliikenteen väylillä ja maantien syrjässä kulkeminen on vähentynyt. Koirien opastuskoulutus maaseudulla aloitetaan opaskoirakoulun ympäristössä. Alueella on maanteitä, kevyenliikenteen väyliä ja metsäpolkuja. Samoin kuin kaupungissa, koira opetetaan maantiellä pitämään suunta ja kulkemaan tien vasemmassa reunassa.

Maaseudulla on koiran toimintaa häiritseviä tekijöitä, kuten hajuja, lintuja ja toisia eläimiä. Määrätietoisesti koiraa komennetaan menemään kiinnostavien kohteiden ohi. Kun koira alkaa oppia pitämään suunnan ja vetämään oikein valjaissa, siltä aletaan vaatia pysähtymistä tienhaaroissa ennen risteävien teiden ylityksiä. Koira opetetaan ylittämään risteävät tiet suoraan "yli mars"-käskyllä. Varsinkin maaseudulla opaskoira oppii helposti oikomaan, koska sen tekemistä ei voi tarkasti kontrolloida. Siksi tienhaarojen ilmaisut ja ylitykset täytyy opettaa koiralle perusteellisesti. Maantien syrjää kulkeminen on helppoa, mutta koiran opettaminen opastamaan kevyenliikenteen väylillä tuottaa harmaita hiuksia joskus kouluttajillekin. Kevyenliikenteen väylät ovat erilaisia eri puolilla maata ja koirat täytyy opettaa ikäänkuin paikkakuntakohtaisesti. Selkeillä kevyenliikenteen väylillä on kulkusäännöksi muotoutunut se, että kuljetaan sitä reunaa, joka sijaitsee ajoneuvoliikenteestä kauempana. Silloin myös tienristeysten suojateille tullaan vähemmän vaaralliseen paikkaan eli suojatien sille puoliskolle, joka sijaitsee risteysalueesta kauempana. Opaskoirat opetetaan opastamaan tarvittaessa opastettavansa oikealla puolella silloin kun kuljetaan kevyenliikenteen tai muun kulkuväylän oikeata reunaa. Silloin koira on ojan puolella "turvassa" takaapäin tulevalta pyöräliikenteeltä ja se pitää opastettavansa paremmin kulkuväylän oikeassa reunassa.

Opastaminen metsäpolulla on koiralle mieluista puuhaa. Polulla kehittyy myös yhteistyö koiran ja opastettavan välillä. Koira oppii tarkkuutta, koska maassa ja joskus ylempänäkin on aina erilaisia esteitä, kuten puunjuuria, kiviä ja oksia. Polku on vuosituhanten ajan ollut koiralle luonnollinen kulkuväylä. Koira oppii hyvin nopeasti polulla katsomaan myös opastettavansa askeleet niin, ettei tämä kompastu. Opaskoira ja ehkä myös sen käyttäjä kokevat olevansa "kuusijalkaisia". Ja mikäpä koiralle voisi olla riemullisempaa kuin se, että pääsee hyvin polulla opastettuaan kirmaamaan vapaana.